Kirjoitusahdistus

Olen tallentanut Bloggeriin jo kaksi puolivalmista kirjoitusta, joita en ole saanut viimeisteltyä loppuun saakka. Tätä en aio tallentaa enkä parannella - julkaisen tämän suoraan, tuli tästä sitten mitä tuli.

Olen huomannut, että kun kirjoitaan nettiin blogia, jota ilmeisesti sekä useat tutut että tuntemattomat ihmiset lukevat suhteellisen säännöllisesti, minulle tulee välttämätön tarve tuottaa hyvää tekstiä. Ei ainoastaan kieliopillisesti mahdollisimman virheetöntä vaan myös jollain tapaa kaunokirjallista tekstiä. Tarkoitukseni olisi kirjoittaa sillä tavalla, että se synnyttää lukijassa joko "olen itsekin ajatellut noin, mutta en ole osannut pukea sitä tuolla tavalla sanoiksi" tai "oi mikä oivallus, enpä ole tullut tuota ajatelleeksikaan" -tunteen.

Onhan toki hölmöä asettaa itselleen suorituspaineita tällaisten juttujen suhteen, mutta niin minä ilmeisesti sitten teen. Kun olen tottunut olemaan peruskoulussa se, jonka aineita luetaan aina äidinkielentunnilla ääneen ja lukiossa se, joka on melkein varma äidinkielen tuleva laudaturisti, ei osaakaan laskea Hyvän Kirjoittajan raskasta laakeriseppelettä päästään edes epämuodollisempaa viestintää varten. Kirjoitanhan toki tekstiviestinikin melko lailla kirjakielellä, pilkut ja välilyönnit paikoillaan.

Yksi asia, joka minua tällaisessa nettikirjoittelussa miellyttää on se, että se on mahdollista kaikille, jotka suinkin vain virtuaaliverkon ääreen pääsevät. Lueskelen toisinaan satunnaisten ihmisten nettipäiväkirjoja vain huvin vuoksi. Käyn läpi perheenäidit, feministit, sovinistit, iloiset teinit, kyyniset maailmanvihaajat ja vastakkaisia laitoja edustavat poliitikot. Sen kierroksen jälkeen maailmankuvani on taas vähän aiempaa monimuotoisempi. Onhan niin, että elämä eri ilmiöineen kiinnostaa minua; pidän tarkkailemisesta ja kärpäsenä katossa olemisesta. Ehkä kyseessä on jonkinlainen kirjoittamista harrastamisen ihmisen luonnollinen ominaisuus, uteliaisuus maailman pieniä tavallisia ja omituisia ilmiöitä kohtaan.

Kun olen kolunnut muiden merkintöjä tarpeeksi läpi, taidankin ymmrtää, ettei minun tarvitse välttämättä kirjoittaa joka kerralla loistavaa poliittis-filosofista analyysia, jotta olisin hyvä ja mielenkiintoinen kirjoittaja. Oletan kuitenkin, että monet ihmiset lukevat tuntemattomien kirjoittajien nettipäiväkirjoja saman syyn vuoksi kuin itsekin luen. (Vai miksi te niitä luette? Kertokaa toki!)

Tähän pitäisi kirjoittaa jokin hieno ja koko tekstin sisällön yhteen kappaleeseen kokoava tekstinkatkelma, mutta en koe pystyväni siihen ja sen sijaan menen viimeistelemään erästä novelliani. Olen kirjoittanut sitäkin kesäkuun alusta alkaen.