Kadonneiden tekstien avaruus

Kirjoitin äsken merkinnän toissaöisestä mielenkiintoisesta unestani, mutta koska nettiyhteyteni päätti oikkuilla juuri silloin, ette tule ikinä elämänne aikana näkemään sitä. Ehkä se ei ole suuri menetys.

Minnehän kaikki kadonneet tietokoneelta kadonneet tekstit päätyvät? (Tietenkään ne eivät päädy minnekään, koska ne ovat vain ykkösistä ja nollista koostuvaa katoavaa dataa, mutta asiaa on mielenkiintoisempaa miettiä näin mielikuvituksekkaammalta kannalta.) Onkohan jossain olemassa kadonneiden tekstien taivas, jossa ne lilluvat keskellä tyhjyyttä? Itse hävitin kerran parikymmentä sivua pitkän novellin, kun silloisen koneeni kovalevy sattui rikkoontumaan. Tietenkään minulla ei ollut novellista varmuuskopiota, kuka nyt sellaista olisi ottanut, kun tietokonekin oli ollut käytössäni vain pari vuotta. Ja se oli hyvä novelli. Ainakin siltä se tuntui silloin. Nykyisin voisin olla eri mieltä.

Kuulin kerran kauhutarinan romaanista, josta oli tehty jo kustannussopimus, mutta joka sitten katosi taivaan tuuliin kirjoittajan tietokoneen mentyä rikki. Monta sataa sivua meni taivaan tuuliin, useiden kymmenien työtuntien työ valui kuin hiekka sormien välistä. Eikä kirjoittaja tuon episodin jälkeen enää jaksanut jatkaa romaaniaan, koska hänen olisi pitänyt aloittaa koko pitkä työ aivan alusta.

Toisaalta, kyllähän minä voisin joskus yrittää kirjoittaa sen oman novellini uudestaan. Pidin sen ideasta ja saisin ehkä kehiteltyä sitä vielä jollain tavalla eteen päin. Ja parastahan on se, ettei minulla ole enää sen ykkösversiota häiritsemässä kirjoitustyötä ja kummittelemassa taustalla.