Kunnon kansalaisen työ

Perjantaina olin aivan vähällä äänestää kunnallisvaalessa ennakkoon. Seisoin pääpostin edessä valmiina kävelemään sisälle, mutta sitten väsymys voittikin ja kävelinkin vain lähijunalle. Aion kuitenkin äänestää heti kun ehdin, lähinnä siksi, että niillä pahimmilla kammottavuuksilla olisi vähän pienemmän mahdollisuudet päästä valtuustoon.

Olen huomannut, että on olemassa ainakin neljänlaisia erilaisia äänestäjäryhmiä. Myös äänestämättömyysryhmiä on monenlaisia, mutta niistä älkäämme nyt välittäkö.

1. Perheäänestäjät

Perheäänestäjä äänestää tiettyä puoluetta siksi, koska hänen vanhempansa äänestivät aikoinaan samaa puoluetta. Jos kyseessä on esimerkiksi suku, jossa kaikki ovat perinteisesti olleet maanviljelijöitä tai muuten suhteellisen ei-urbanisoitunutta porukkaa, saattaa koko klaani pikkuserkkuja ja avioliittojen kautta mukaan tulleita myöten äänestää niitä samoja kepulaisia kerta toisensa jälkeen. Perheäänestäminen siis osittain kumpuaa myös siitä, että suku on asunut pitkään tietyillä tienoilla tietynlaisissa olosuhteissa ja mahdollisesti harjoittanut sukupolvesta toiseen samaa elinkeinoa ja kokee sitten tietyn puolueen tukevan tätä elämäntyyliä.

Käsittääkseni myös kokoomus on aika vahvasti perhepuolue, vai onko todella jossakin ruiskukkajengiä äänestäviä ja kokoomusnuoriin kuuluvia vasemmistolaishenkisten vanhempien lapsia? Perhepuolueista vahvin taitaa kuitenkin olla Rkp, jota ei tuskin olisi olemassa ilman perhepuolueen olemusta.

Mitä taas vasemmistolaisiin tulee, on vasemmistolaisuudessa ehkä tärkeämpää itse vasemmistolaisuus kuin puolue, kenties siitäkin johtuen, että vasemmistolaishenkiset ihmiset (ääripäitä lukuunottamatta) eivät käsittääkseni koe kovin usein tarvetta sitoutua jonkin autoritaarisen, selvärajaisen puolueen mielipiteisiin. Silti ihan varmasti on olemassa myös vasemmistolaishenkisiä perheitä ja sukuja, joissa jokainen mies on sivari ja jokainen nainen feministi.

Perheäänestäjä ei kyseenalaista vanhempiensa mielipidettä ainakaan sen enempää, mitä pakollisiin teinikapinoihin kuuluu. Hän olettaa, että koska vanhemmat ovat saaneet kasvatettua hänestä täyspäisen ihmisen, voi vanhempien mielipiteeseen luottaa. Ja vanhemmat ovat tietenkin aikoinaan ajatelleet samalla tavoin omista vanhemmistaan. Perheäänestäjän puoluekanta johtuu ainakin osittain silkasta laiskuudesta ja haluttomuudesta kyseenalaistaa menneiden sukupolvien toimintamalleja.

Myönnettäköön silti, että ainahan sitä jotain perii vanhemmiltaan, vaikka miten yrittäisi vältellä auktoriteettihahmojen mielipiteiden kyseenalaistamatonta omaksumista. En ole itse todellakaan perinyt vanhempieni puoluekantaa, mutta myönnettäköön, että mielipiteemme esimerkiksi hyvinvointipalveluista vastaavat pitkälti toisiaan. Ja sitä paitsi, ydinkohtahan on, että jos valitsee todellakin puoluekantansa oman mielipiteensä mukaan, ei sillä, että vanhemmat ovat sattumoisin samanvärisessä leirissä, ole loppujen lopuksi mitään väliä.

2. Mielikuvaäänestäjät

No niin, tämä on se ryhmä, jonka kuvausta kirjoittaessani omatuntoni soimaa, että kannattaisi kerrankin lukea ne lehden politiikkasivut, eikä aina vain luottaa vaalimainoksiin. Vaalimainoksissahan kaikki lupaavat parempaa yhteiskuntaa, mutta erilaisin keinoin. Mielikuvaäänestäjä luottaa siihen, että kun hän äänestää tiettyä puoluetta, sen ehdokkaat alkavat toimia vaikutusvaltaisesti ja tehokkaasti käyttäen lupaamiaan keinoja. Keskeistä vielä on, että mielikuvaäänestäjä todellakin uskoo keinojen johtavan samaan lopputulokseen kuin vaalimainoksessa on luvattu. Mielikuvaäänestäjä ei välttämättä vaivaudu koskaan avaamaan televisiota iltauutisten aikaan ja katsomaan, mitä hänen äänestämänsä puolue on todellakin saanut aikaan.

Mielikuvaäänestäjällä on myös omat vahvat inhokkipuolueensa. Viherät on huumepuolue, koska yksi kansanedustaja jäi kiinni alkoholia vahvempien käytöstä. Keskustalaiset on kauheita juntteja. Kaikki kokoomuslaiset vaan haluaa lisää rahaa itselleen ja oman porvarielämänsä entistäkin nätimmäksi.

Mielikuvien avullahan politiikkaa aika pitkälti tehdäänkin. Mielikuvaäänestäjä kuitenkin luottaa pelkkään mielikuvaansa, joka on pahimmassa tapauksessa yksinomaan iltapäivälehtien ja puolueen omien tunnuslauseiden aikaansaannosta. Mielikuva voi olla myös vanhempien aikaansaama. Siinä tapauksessa mielikuvaäänestäjä on liittynyt myös perheäänestäjien riemukkaaseen joukkoon.

3. Tuuliviiriäänestäjät

Tuuliviiriäänestäjä vaihtaa puoluekantaansa vaalien mukaan. Hän joko on tavallistakin vaikutteille alttiimpi mielikuvaäänestäjä tai sitten vain kuuntelee omaa sisäistä ääntään, jolla on taipumuksia suureen ailahteluun.

Tuuliviiriäänestäjä saattaa äänestää kivaa tyyppiä, naapuria, sukulaista tai kaveria, eikä hän välitä siitä, että vuosien mittaan on tullut äänestettyä ehdokkaita kristillisdemokraateista kommunistiseen puolueeseen.

Toisaalta iän myötä monille tapahtuu luontaista tuuliviiriytymistä. Kun huomaa ajan mittaan, että ei itse enää tarvitse verorahoilla suotuja palveluita, niin mitäpä niitä enää turhaan enää rahoittamaankaan - kas, oikeammalle päin vain, hiiop! Toisaalta esimerkiksi lastensaannin myötä saattaa huomata, että jollakin puolueella on vallan hutera perhepolitiikka ja toisella taas paljon onnistuneempi. Ja kun taas vanhuusikä koittaa, ei se nuorena suosittu puolue välttämättä enää ajakaan omaa etua, mikäli on ylipäätään edes olemassa.

Periaatteessa arvostan tuuliviiriäänestäjässä sitä, ettei tuuliviiriäänestäjä koe tarvetta juuttua paikoilleen. Toisaalta se on myös jonkinlainen pahe - vaikkei puoluekantaansa tarvitse ottaakaan yhtä vakavasti kuin kirkkokuntaansa, on se kuitenkin eräänlainen mielipidekysymy, eikä todella hyvin perusteltua mielipidettä pitäisi tarvita muuttaa miksikään.

4. Ankkalinnaäänestäjät

Jos Aku Ankka olisi oikea henkilö, hän olisi todennäköisesti istunut eduskunnassa, monen kunnan kunnallisvaltuustossa ja EU-parlamentissa jo kauan. Tämä suosittu sarjakuvahahmo päätyy monta kertaa sellaiseen äänestyslappuun, jonka kirjoittaja ei ole löytänyt ehdokkaista mieleistään ja on päättänyt tyytyä todellisen äänestämisen sijasta karnevalistiseen ratkaisuun. Se, olisiko tuo naissuhteissaan tavattoman saamaton personifikoitu kaakattaja todella valtuustopaikan arvoinen, ei liity asiaan millään lailla.

Osa äänestää Akun asemesta tyhjää, osa taas vaikkapa Jeesusta tai muuta suhteellisen yleismaailmallisesti tunnettua persoonaa. Tärkeintä on se, että ääni annetaan protestina todellisten ehdokkaiden huonoudelle. Sopii miettiä, ketä kiinnostaa tyhjä ääni ja kannattaako ihan oikeasti tuhlata kaunista päivää sen vuoksi jonottamiseen.

Pelottaviksi ankkalinnaäänestäjät muuttuvat siinä vaiheessa, kun he löytävätkin jonkun ihan oikeasti listoilla olevan ehdokkaan protestiääniensä kohteeksi. Käsitykseni mukaan eduskunnassakin istuu ainakin yksi Aku Ankan korvike. Miettikääpä pienillä harmailla aivosoluillanne, kukahan muinaisen viikingin kaltainen sankari mahtaisi olla kyseessä.